B9: That's what sisters are for

[Minea]

( Suru & Cadence. )

Asuntovaunun pienen keittiönurkkauksen ikkunan kuluneiden sälekaihtinten takaa avautui maisema hiljaisesta naapurivaunun pihasta. Kaihtimia kuluneemmalla ja kovalla sohvalla istuva Alice katseli kaihtimien raosta hiljaiseen iltaan. Oikeastaan kello näytti jo sen verran, että oli pikemminkin yö. Nainen ei saanut unta, koska Cady juoksenteli taas jossain pitkin Miamia kavereidensa kanssa. Kuinka monesti Alice olikaan sanonut, että kotiintuloaikaa piti noudattaa. Vähintään yhtä monesti Cadence sitä oli rikkonut.

Punaviinipullossa oli vielä muutama sentti pohjalla, joten ne kaadettiin viinilasiin Alicen edessä. Juominen oli viime aikoina muuttunut pahemmaksi. Ennen Alice ei ollut edes pitänyt viinin mausta, mutta nyt tarvitsi yhä useammin sitä tunteakseen olonsa paremmaksi. Pullo oli piilotettava ennen kuin Cady tulisi. Pikkusisko varmasti sanoisi jotain siitä.

Alice vilkuili kelloa sekuntiviisarien rientäessä eteenpäin. Cady todella koetteli hänen hermojaan tällaisella käytöksellä. Vaikka Alice ei aina ollutkaan aivan siinä kunnossa, että pysyi perillä siskonsa menoista, ei se tarkoittanut, etteikö hän koskaan sitä olisi. Tyttö saisi nyt tulla nopeaan kotiin, että isosisko ei lisää hermostuisi ja huolestuisi.

[Suru]

Cadence oli sulkenut puhelimensa siinä vaiheessa kun se oli ilmoittanut viidestä ja lopulta kymmenestä viestistä Alicelta. Tarvitsi lukea vain eka viesti ja tiesi seuraavienkin sisällön. Sisko pyysi - suorastaan vaati - tulemaan kotiin, koska kotiintuloaika oli jo umpeutunut. Cady tiesi, että Alice ei soittaisi poliiseja hänen peräänsä tai itse vaivautuisi poistumaan kotoa etsiäkseen siskoaan. Hätää ei ollut, vaikka rikkoisikin siskon laatimia sääntöjä. Cadence ei välittänyt Alicen typeristä säännöistä, vaan eli kuten itse halusi.

Yksin Cady ei jaksanut ulkona roikkua kun kaverit poistuivat seurasta kuka minnekin. Mimmin oli pakko palata kotiin, vaikka Verdeen palaaminen ei houkutellut. Räsyinen asuntovaunu ei tuntunut kodilta. Muistissa oli vielä entinen koti ja oma huone, joka oli vaihtunut pikkuiseen kopperoon.

"Ai sä oot vielä hereillä?"

Nuo olivat Cadencen ensimmäiset sanat kun hän astui ovesta sisään vaunun aavistuksen tunkkaiseen ilmaan. Nyrpeä ilme kohdistui Aliceen, joka selvästi odotti häntä. Siitä katse siirtyi viinipulloon pöydällä.

"Päätit sitten alkaa ryypiskelemään odotellessasi?"

[Minea]

Millerin sisaruksista vanhempi hörppäsi nopeasti viiniä ja nuolaisi huulille jääneet pisarat vielä pois ennen kuin asetti lasin jälleen pöydälle. Hän tiesi huijaavansa vain itseään yrittäessään kovasti esittää, että ei ollut edes koskenutkaan viiniinsä tai että hänellä ei ollut mitään ongelmaa juomisen kanssa.

Alice säpsähti näkyvästi ulko-oven avautuessa ja siskon astuessa sisään. Salaa hän oli toivonut, että tyttö olisi paremmalla tuulella ja käyttäytyisi kunnolla siskoaan kohtaan. Turha toivo. Alice huokaisi raskaasti.
"Tietenkin minä olen vielä hereillä. Olin huolissani sinusta kun et vastannut viesteihini", Alice tokaisi. Hän ei voisi nukkua kun sisko olisi ties missä niiden kavereidensa kanssa, joista Alice ei pitänyt yhtään.

Cadence ei tajunnut, miten tytön keskenkasvuinen käytös satutti hänen siskoaan. Alice pureskeli alahuultaan ja hyväili sormillaan viinilasin jalkaa.
"En minä ryypiskele. Otin vain vähän hermojeni rauhoittamiseksi", tummaverikkö puolusteli itseään, vaikka hänen ei pitäisi joutua sitä tekemään.

"Missä sinä olit näin myöhään? Eikö me olla sovittu kotiintuloajoista?" Alice tiukkasi ja katsoi siskoaan tuimasti. Hän yritti pitää kuria Cadylle, mutta tyttö viisveisasi siskonsa asettamista säännöistä. Alicelta alkoivat loppua keinot siskonsa kanssa. Nainen rakasti siskoaan, mutta inhosi kun tämä käyttäyty niin lapsellisesti.

[Suru]

Cadence pyöritteli suurieleisesti silmiään siskonsa esittäessä oikein huolehtivaista huoltajaa. Tämä oli varmaan ainoa kerta kun Alice oikeasti näytti välittävän siitä, mitä Cady teki. Yleensä systeri vain makasi sängyssä ja antoi Cadencen hoitaa kaikki taloudenhoitoon liittyvät työt. Mimmi epäili, että sisko ei ollutkaan masentunut, vaan yksinkertaisesti laiska.

"Et sä ole ennenkään ollut musta huolissani, vaikka oon ollut ihan yhtä kauan ulkona. Eli ei sun olisi nytkään tarvinnut olla."

Mimmi laittoi laukkunsa keittiön tasolle ja asettui nojaamaan siihen tarkastellen isosiskoaan. Alice näytti kurjalta, kuin ei olisi taas moneen päivään syönyt mitään. Cadence tunsi sääliä siskoaan kohtaan. Hän tiesi, että tuo oli joutunut kestämään kaikkea ikävää elämässään. Muutakin kuin heidän vanhempiensa yllättävän kuoleman. Silti Cadyn oli vaikea ymmärtää, että Alice ei päässyt vaikeuksista yli.

"Sä olet sopinut, mutta mä en ole välttämättä suostunut niihin. En mä ole enää mikään pikkutyttö, että en osaisi olla ulkona vähän pidempäänkin."

Cadence risti solakat käsivartensa rinnalleen kun oli ensin sukinut sotkuisia hiussuortuvia pois kasvoiltaan. Tyttö voisi vain poistua paikalta ja vetäytyä huoneeseensa, mutta jotenkin Cady halusi vielä vähän kinata Alicen kanssa, ihan vain siskon kiusaksi.

[Minea]

"Tottakai minä olen aina ollut huolissani sinun tekemisistäsi, vaikka ei ehkä siltä ole näyttänyt", Alice kiiruhti oikaisemaan siskoaan. Huonoina päivinään nainen saattoi näyttää siltä kuin ei välittänyt mistään, mutta ei silloinkaan Alicelle ollut ihan sama, mitä Cadence teki. Isosisko välitti aina pikkusiskostaan.

"En haluaisi, että vietät niin paljon aikaa kavereidesi kanssa. Keskittyisit enemmän kouluun", nainen sanoi ja ilmaisi huokaisullaan, että oli huolissaan Cadencen koulumenestyksestä. Alicen oli vaikeaa muistaa milloin oli viimeksi nähnyt tytön keskittyvän opiskelemiseen. Alice toivoi, että Cady tajuaisi parhaimman keinon päästä pois Verde Vistasta oli opiskella ahkerasti ja päästä hyvään yliopistoon.

Alice olisi halunnut juoda lasinsa tyhjäksi, mutta Cadencen armottoman katseen alla se ei tuntunut sopivalta. Hän sysäsi lasin kauemmas ja nousi seisomaan liukuen pöydän takaa lähemmäs siskoaan. Laittaessaan kätensä samalla tavalla kuin Cadylla oli, he näyttivät eripuraisilta siskoksilta, mitä he olivatkin.

"Etkö voisi edes yrittää pysytellä sovituissa säännöissä? En minä sinua huvikseni pyydä tulemaan kotiin hyvissä ajoin. Sinulla on koulu vielä käytävänä ja haluan, että joskus pääset poiskin Verde Vistasta ehkä hyvään yliopistoon", Alice sanoi rauhallisesti. Enää hän ei juurikaan jaksanut edes suuttua ja huutaa siskolleen. Oli tehnyt sitä liikaa ja se alkoi kyllästyttää tehottomana.

[Suru]

Sisko yritti nyt esittää jotain muuta, mitä ei todellakaan ollut. Se sai Cadencen mulkoilemaan Alicea kärttyisesti. Ei viitsisi yrittää huijata siskoaan, joka kyllä tiesi millainen Alice oikeasti oli. Isosisko ei jaksanut välittää kuin itsestään ja - surullista kyllä - joskus ei edes siitäkään. Cadyn pitäisi yrittää ymmärtää Alicea, mutta tytön kärsivällisyys siskon saamattomuutta kohtaan alkoi loppua.

"Mä en jaksa tuhlata energiaani kouluun kun tiedän, että pääsen muutenkin pois täältä. Toisin kuin sä, joka varmaan kuihdut ja kuolet Verdessä."

Cadyn sanoissa oli terävä sävy ja hän halusi tahallaan satuttaa ja ärsyttää siskoaan. Verde Vistan asuntovaunualueelle jämähtäminen oli Cadencen suurimpia pelkoja. Kukaan ei halunnut asua Verdessä pidempään kuin tarvitsi, ei Cadykaan. Hän hankkisi itselleen menolipun pois Verdestä, keinolla millä hyvänsä. Tällä hetkellä se keino ei näyttänyt olevan ahkera opiskeleminen ja yliopistoon lähteminen. Mieluummin alkaisi vaikka huorata ja hankkisi itselleen jonkun sugardaddyn viemään mukanaan.

"Okei, jos mä sitten seuraavalla kerralla yritän muistaa tulla ajoissa kotiin? Että ei tarvitse sun vaivata päätäsi huolehtimisella."

Äänestä tihkui sarkasmia ja Cadencen virnistys viimeistään paljasti, että mimmi ei ollut aikeissa jatkossakaan noudattaa Alicen sääntöjä. Tämä oli hänen elämänsä ja myös kotinsa, joten kai Cady sai itse päättää edes jostain asioistaan. Olihan likka jo 17, eikä mikään pikkukakara enää.

[Minea]

"Kerropas minullekin miten ajattelit päästä täältä pois jos et panosta opiskelemiseen", tumma nainen tokaisi kuultuaan siskonsa sanat. Alice ei voinut uskoa, että Cady oli niin tyhmä ja ajatteli noin. Tuo ei ollut enää naiivi pikku tyttö, mutta silti käyttäytyi välillä todella typerästi.

"Etkö sä voisi edes yrittää? Ihan oikeasti." Alice tunnisti kyllä sarkasmin Cadyn äänessä, mutta toivoi, että ironian takana olisi jotain aitoakin.

"Cadence, onko sinun pakko olla aina noin hankala?" Alice kysyi. Hän katsoi siskoaan vakavana. Alice muisti ne ajat kun he olivat olleet läheisempiä ja tulleet toimeen loistavasti. Sitten kun Alice oli lähtenyt opiskelemaan ja pois Miamista, oli Cadence jotenkin katkeroitunut ja ryhtynyt inhoamaan siskoaan. Alicen nimittäminen tytön huoltajaksi vanhempien kuoleman jälkeen ja pakkomuutto Verdeen olivat olleet viimeinen pisara.

"Äiti ja isä eivät haluaisi, että me ollaan näin huonoissa väleissä", tummaverikkö huokaisi surullisena. Alice toivoi joka päivä, että äiti ja isä olisivat vielä elossa. Silloin ei tarvitsisi asua asuntovaunussa tai sisarusten kiistellä keskenään melkein joka päivä.

[Suru]

"No vaikka isken jonkun viiskymppisen rikkaan ukon ja menen sen kanssa naimisiin. Parempi sekin kuin ei mitään."

Cadence irvaili siskolleen. Hän halusi järkyttää Alicea esittämällä, että ihan oikeasti oli ajatellut tuollaista vaihtoehtoa. Niin hän olikin, koska rikkaisiin naimisiin meneminen kuulosti helpolta vaihtoehdolta. Eihän hänen tarvinnut puolisoaan rakastaa, kunhan muisti tehdä avioliitolliset velvollisuutensa jossain välissä. Mutta onneksi nyt ei tarvinnut ajatella noin pitkälle elämässä.

Tummatukkainen tyttö kuittasi siskonsa pyynnöt tuhahtamalla ja mulkoilemalla Alicea. Siinäpä saisi mietiskellä mitä tuo tarkoitti.

"Älä puhu mulle äidistä ja isästä."

Cady yllättyi itsekin sanojensa ärhäkästä sävystä. Vanhemmat olivat arka paikka mimmille, joka ei ollut vielä toipunut vanhempien menetyksestä. Cadence esitti vahvaa, mutta kaipasi todella paljon vanhempiaan. Tytön välit vanhempiin olivat olleet melko neutraalit, mutta silti Cady kaipasi heitä. Elämä oli silloin ennen tuntunut tasaisemmalta ja paremmalta. Nyt kaikki oli sekaisin.

"Sä et tiedä yhtään mitään, mitä ne olis halunnut, joten älä yritä saarnata mulle tuollaista paskaa. Mä en jaksa kuunnella tuota enää!"

Sähähdyksensä myötä Cady tarttui laukkuunsa ja marssi päättäväisesti siskonsa ohi omaan huoneeseensa. Ovi paiskattiin kiinni ja laukku heitettiin sängylle. Cadence rojahti istumaan sängyn reunalle pureskellen ahdistuneena alahuultaan. Muistot äidistä ja isästä olivat tulvahtaneet pintaan Alicen sanojen myötä. Likka ei halunnut näyttää siskolleen, että vanhemmat olivat hänen heikko kohtansa.

[Minea]

Alice järkyttyi Cadencen sanoista, eikä ajatellut, että juuri se olikin ollut niiden tarkoitus. Hän ei pystynyt hetkeen tekemään muuta kuin tuijottamaan nuorempaa Milleriä kasvoillaan kauhistunut ilme. "Et voi olla tosissasi", Alice sanoi ennen kuin tajusi Cadyn sanojen todellisen tarkoitusperän. Hän tunsi itsensä idiootiksi otettuaan siskonsa pelleilyn noin tosissaan. Alicea ärsytti kun Cadence käyttäytyi noin.

Nainen yllättyi sanojensa vaikutuksesta siskoon. Ei hän tiennyt, että vanhemmat olivat herkkä paikka Cadencelle. Jos olisi tiennyt, Alice ei olisi maininnut asiasta. Alice tunsi itsensä raukkamiseksi vedettyään äidin ja isän mukaan heidän riitaansa.

Alice ei ehtinyt reagoida siskonsa purkaukseen ennen kuin tyttö oli jo porhaltanut huoneeseensa ja läimäyttänyt oven perässään kiinni. Tummatukka huokaisi raskaasti painaessaan katseensa lattiaan. Kesti hetken ennen kuin sai kerättyä jälleen itsensä joten kuten kokoon. Alice käveli lyhyen matkan siskonsa oven taakse. Oveen koputettiin kaksi kertaa varovasti ja kerran vähän rohkeammin.

"Cadence, oletko kunnossa?" isosisko kysyi valmistautuen samalla henkisesti siihen, että vastaukseksi tulisi oven takaa huutoa ja raivoa.

[Suru]

Cady hengitti hitaasti tasatakseen kohonneen pulssinsa. Helpoin tapa oli laskea hitaaseen tahtiin yhdestä kymmeneen. Yksi, kaksi, kolme... Cady sai taistella saadakseen olonsa tuntumaan paremmalta. Itkukaan ei ollut kaukana, mutta onneksi silmänurkkiin ei noussut kyyneleitä, joita olisi pitänyt vielä kaiken muun lisäksi pidätellä.

Muistoja vanhemmista tulvahteli mieleen hallitsemattomasti. Cadence puristi silmänsä kiinni yrittäessään hillitä ajatuksiaan. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänellä oli vielä niin kova ikävä äitiä ja isää. Tapahtuneesta oli jo aikaa ja siitä olisi jo pitänyt päästä yli.

Koputukset ja Alicen ääni säikäyttivät ajatuksiinsa vaipuneen Cadyn, joka säpsähti ja räväytti silmäluomensa auki suunnaten katseen kiinniolevaan oveen.

"Joojoo. Jätä mut rauhaan."

Tässä mielentilassa Cadya ärsytti kaikki siskonsa äänestä tämän sanomiin sanoihin, eikä tyttö jaksanut juuri nyt kuunnella Alicea. Menisi pois ja jättäisi hänet rauhaan niin kuin oli ennenkin tehnyt. Nyt isosisko tuntui tarttuneen kiinni Cadyyn kuin takiainen, eikä suostunut päästämään irti.

"Mä olen kunnossa. Ei sun tarvitse huolehtia."

[Minea]

Alice oli kahden vaiheilla siskonsa kanssa. Poistuisiko ja jättäisi tuon rauhaan vai jäisikö itsepintaisesti jankuttamaan oven taakse. Alice ei halunnut luovuttaa ja tehdä Cadencen mielen mukaan. Mielihyvää hänen ajamisestaan pois Alice ei halunnut Cadylle antaa, joten jäi paikoillaan, vaihtoi vain painoa jalalta toiselle ja otti paremman asennon.

"Minun ei olisi pitänyt mainita äidistä ja isästä. Anteeksi. Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi", Alice sanoi aidosti pahoittelevalla sävyllä. Vanhemmista puhuminen oli siskoksille hiljaisesti kielletty aihe. Kumpikaan heistä ei ikinä maininnut vanhempia, eivätkä he olleet heidän kuolemansa jälkeen puhuneet kunnolla tapauksesta. Se oli vain lakaistu hiljaisena maton alle. Jossain vaiheessa kaikki räjähtäisi Alicen ja Cadencen käsille ja sisarusten pitäisi käsitellä kaikki puhumatta jääneet asiat.

"Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä jotain kivaa vaikka huomenna. Mennä leffaan tai syömään", tummatukka ehdotti tekopirteällä äänellä, josta feikattu sävy paistoi läpi kirkkaasti. Alice yrittäisi mielellään paikata välejään siskoonsa. Siihen hänellä riittäisi voimia kun oikein kunnolla yrittäisi.

[Suru]

Ruskeatukkainen mimmi hymähteli siskonsa anteeksipyynnöille, mutta ei Alice niitä tietenkään oven toiselle puolelle voinut kuulla. Vaunussa oli todella huono äänieristys, mutta siitä huolimatta ovet pitivät tuollaiset pikkuiset, mitättömät äännähdykset poissa muiden kuin lähellä olevien korvista.

Cady ei ymmärtänyt, mitä Alice yritti. Ensimmäinen ajatus oli, että systeri yritti paikata aiemmat epäonnistumisensa ja laiminlyöntinsä ehdottomalla jotain leffaa tai ulkona syömistä. Sitä se tietenkin oli. Alice yritti olla parempi isosisko, mutta Cady ei lämmennyt yritykselle. Sisko saisi yrittää paljon kovemmin, että saisi tämän mimmin ajattelemaan siskostaan paremmin.

Cadence nousi ylös sänkynsä reunalta ja aukaisi oveaan juuri sen verran, että Alicen naama näkyi ovenraosta. Mimmi ei ollut aikeissa päästää siskoaan sisälle. Kunhan halusi esittää vähän kiltimpää pikkusiskoa. Juuri nyt riiteleminen alkoi vain koskea päähän, vaikka aluksi se oli ollut ihan virkistävää.

"Mä en nyt jaksa miettiä mitään tuollaista. Eikö voitais suunnitella jotain vasta huomenna? Mulla on huomenna koulua ja pitäis varmaan nukkuakin."

Vetoaminen kouluun saisi varmasti Alicen häipymään hänen ovensa takaa. Isosiskolle kun koulu oli tärkeämpi juttu kuin nuoremmalle siskolle.

[Minea]

Siskon ilmestyessä oviaukkoon Alicen katse vaistomaisesti pyyhkäisi siskon läpi parikin kertaa. Alice yritti etsiä merkkiä siitä oliko Cadence vielä niin vihainen hänelle kuin aiemmin. Nainen saattoi tulkita siskoaan väärin - niin kuin monesti aiemminkin - mutta nyt Cady näytti vähän tyyntyneemmältä, ihan vähän.

Alice ei hetkeen vastannut mitään, vaan yritti mielessään tulkita Cadencen sanojen todellisia tarkoitusperiä. Alice oli varma, että Cady halusi vain päästä eroon siskostaan mainitsemalla koulusta, mutta osin isosisko toivoi tytön olevan tosissaan. Jos edes kerran Cadence ottaisi elämänsä tosissaan.

"Hyvä on, mutta yritetään muistaa sitten huomenna suunnitella jotain. Että se ei taas jää tekemättä", Alice totesi nyökäten päätään kerran pari. Hän toivoi, että Cady pitäisi lupauksensa ja seuraavana päivänä muistuttelisi siitä. Alice itse ei välttämättä huomenna jaksanut ajatella tämän illan tapahtumia.

Lupauduttuaan häipymään ja jättämään pikkusiskonsa rauhaan, Alice ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan. Hän katseli Cadencea silmissään katse, jota oli vaikea tulkita. Se oli epäselvä sekoitus huolta, sisarrakkautta ja kaikkea muutakin.

[Suru]

Cadence varmasti jättäisi pitämättä lupauksensa ja toivoi Alicenkin unohtavan sen pikkuasian, että heidän pitäisi yrittää taas lähentyä sisaruksina huomenna. Cadya ei kiinnostanut. Hän ei jaksanut vaivata päätään asialla. Huomenna Cady välttelisi siskoaan niin paljon, että lopulta Alice luovuttaisi koko jutun. Niinhän systeri teki muidenkin asioiden kohdalla.

Cadence teki kuten Alice ja ei liikahtanut paikaltaan. Mimmiä ärsytti kun isosisko ei voinut uskoa ja häipyä hänen ovensa toiselta puolelta. Cady ei kuitenkaan aikonut sulkea ovea, vaan Alicen pitäisi olla se, joka tilanteesta ensimmäisenä poistui.

"Mitä sä siinä vielä vahdit? Häivy, hyvästi, mene jo."

Ruskeatukka korosti sanojaan huiskauttamalla kättään hätyyttelevästi siskolleen. Menisi pois ja jättäisi hänet omaan rauhaansa. Se olisi parasta molemmille heistä, mutta etenkin Cadencelle. Hän oli ennenkin ajatellut karkaamista ja nyt se tuntui vielä paremmalta ajatukselta. Alice velloisi omassa masennuksessaan, eikä edes huomaisi siskonsa katoamista. Cady virnisti itsekseen ajatuksilleen, että karkureissua pitäisi ryhtyä suunnittelemaan ihan kunnolla.

[Minea]

( Elämä tuli tielle niin on sitten kestänyt tää vastaaminen. )

Alice ei ymmärtänyt Cadencea, joka käyttäytyi kuin pikkulapsi. Hän ei ymmärtänyt milloin tämä muutos oli tapahtunut ja sisko muuttunut pikkupiruksi, joka inhosi Alicea. Olikohan se tapahtunut silloin kun heidän vanhempansa kuolivat vai silloin kun heidät pakotettiin muuttamaan slummiin. Varmaan jossain siinä välissä.

"Milloin sinä muutuit noin paljon?" Alice kysyi suoraan. Sanoillaan hän paljasti ajatuksensa myös Cadencelle, mutta tuskin tuo välittäisi. Pikkusisko ei välittänyt oikein mistään muustakaan, niin miksi välittäisi tuostakan.

Alice pudisti päätään rivakasti. Hän katsoi siskoaan hetken tuimasti ja samalla pettyneenä ennen kuin kääntyi tytön ovelta ja marssi oman makkarinsa avonaisesta ovesta sisään. Alice puri alahuultaan niin kovaa, että se koski. Cadencen oli jossain vaiheessa pakko tajuta käytöksensä loukkaavuus. Sitä odotellessa Alice joutuisi kärsimään pahasta mielestä ja tunnontuskista.

Alice heitti peitteet sivuun sängyltään ja kömpi sänkyyn edes ottamatta kenkiä pois jaloistaan. Hän veti peiton korviinsa ja puristi tyynynsä syliinsä. Alice toivoi, että sisko oli nyt onnellinen kun oli saanut hänen olonsa huononemaan.

( Alice kuittaa. )