Don't treat me like I'm some seven-year-old

[Suru]

/ Minea ja Alice. Polyvorella taiteiltiin Cadyn vaatteet, jotka näyttää tältä. Tapahtuu randomissa kahvilassa. /

Cadence oli tavoistaan poiketen aikaisessa, vieläpä paljon. 20 minuuttia oli vielä aikaa siihen kun kello löisi sen merkiksi, että nuorempi ja vanhempi Miller tapaisivat tässä kahvilassa, jossa Cady kävi usein ystäviensä kanssa. Nyt hän istui tylsistyneen näköisenä terassin puolella odottaen huonompaa seuraa, siskoaan. Cady yllättyisi kovasti jos sisko oikeasti ilmestyisi paikalle. Eihän Alice ollut kaivautunut heidän asuntovaunustaan minnekään muualle kuin pyykkituvalle varmaan yli viikkoon. Odotukset tapaamisen suhteen eivät olleet korkealla kun ei ollut edes varmaa tulisi toinen heistä paikalle. Cadence oli jo tehnyt osuutensa, joten jäi Alicelle todellakin toteuttaa siskosten kahvitteluhetki.

Tyttö pyöritti etusormensa ympärille pitkää, paksua hiussuortuvaa samalla kun nuolaisi huulistaan äsken hörpätyn jääkahvin jättämät pisarat. Cadence oli yllättänyt itsensä kun askeleet olivat melkein itsestään vieneet kahvilalle. Ensin oli vannottu, että ei todellakaan menisi kahville siskonsa kanssa, mutta sitten Cady oli pyörtänyt päätöksensä. Kauhistus, hän oli pehmenemässä.

Cady korjaili oranssia toppiaan paremmin ja otti myös paremman asennon tuolissaan. Odotellessa oli kehitellyt jotain silmäpeliä vastakkaisen pöydän komean nuoren miekkosen kanssa ja Cadence harkitsi jo tuon kanssa poistumista, mutta peppu pysyi silti penkissä. Cady ei ymmärtänyt itseään. Ikinä hän ei olisi valinnut mieluummin siskonsa seuraa kuin tuota komistusta, jos ei jotain olisi vialla. Hän todella oli pehmennyt, eikä pitänyt siitä yhtään.

Cadence huokaisi raskaasti heittäessään päänsä taakse ja tuijotellessaan pilvetöntä taivasta. Jälleen kerran aurinko paahtoi siniseltä taivaalta, eikä pilvenhattaroita näkynyt missään. Odotellessa voisi edes syventää rusketusta.

[Minea]

Tummatukkainen Alice oli pakottanut itsensä ottamaan ne askeleet, jotka veivät hänet ensiksi ulos omasta turvallisesta asuntovaunusta ja sitten lopulta pois Verden alueelta. Monta kertaa hän oli astellut takaisin sisälle ja taas ulos ennen kuin oli kerännyt riittävästi tahdonvoimaa saadakseen itsensä lähtemään kerrankin ulos. Alice tulisi mökkihöperöksi jos jatkaisi kotiinsa linnoittautumista enää yhtään pidempään.

Alice tiesi näyttävänsä kamalalta astellessaan Miamin katuja kohti kahvilaa, jossa tapaisi Cadencen. Hänen ihonsa oli kalpea, ei ollenkaan niin ruskettunut kun yleensä tämän kaupungin asukkailla. Lisäksi nainen oli luisevassa kunnossa, vaikka oliki yrittänyt peitellä sitä valitsemalla komerosta liehuvan (toisin sanoen liian ison) paidan ja farkut. Kumma kyllä auringon paahde ei tuntunut missään, vaikka olikin tottunut asuntovaunussa sisällä oleviin pieniin, mutta käytännöllisiin tuulettimiin.

"Olet ajoissa. Vai olenko minä myöhässä?" Alice kysyi bongatessaan sisarensa yhdestä terassin pöydistä. Äänensävystä päätellen Alice oli todella yllättynyt, että Cady oli jo nyt paikalla. Eihän tuo ollut ikinä ajoissa. Tämä oli varmaan sitten se sääntö, joka vahvisti poikkeuksen Cadencen käyttäytymisessä.

"Luulin, että et tulisi. Sinulla kun on tapana viisveisata minun toiveistani tai ehdotuksistani", isosisko sanoi ja istui muoviselle penkille, jonka auringonsäteet olivat lämmittäneet polttavaksi. Heidän olisi pitänyt sopia tapaaminen ajankohtaan, jolloin kaikki elävä Miamissa ei kuolisi kuumuuteen. Alice huokaisi miettiessään, että ahdistus tällaisessa paikassa olemisesta iskisi jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, kuten se teki aina.

[Suru]

"Vähän sekä että. Mä olin ajoissa, mutta sä myöhästyit kun et ollut samaan aikaan täällä ja jouduin odottaa."

Jälleen kerran Cadence käyttäytyi kuin keskenkasvuinen kakara, eikä ollenkaan kuin jo melkein aikuisikään ehtinyt nuori nainen. Tyttö vain oli niin hankala luonteeltaan, varsinkin siskoaan kohtaan, että oli vaikea käyttäytyä jotenkin muuten.

"Kai tää on joku tilapäinen mielenhäiriö. Voit odottaa mun mielen palautumista tutuille raiteille minä hetkenä hyvänsä."

Cadence virnisti pirullisesti siskolleen. Alicen ei kannattaisi luulla, että Cady oli kuin taikaiskusta muuttunut jälleen kiltiksi pikkusiskoksi, joka teki kaiken mitä käsketään. Ehei, hän oli sama villikko kuin ennenkin. Oli nyt vain päättänyt käyttäytyä kerrankin kunnolla ja säästää siskonsa hermoja. Cadencella ei olisi mitään hupia elämässä jos Alice lopullisesti masentuisi ja jouduttaisiin kärräämään jonnekin laitokseen.

"Oliks sulla jotain mistä halusit puhua? Vai halusitko vaan viettää vähän isosisko-pikkusisko laatuaikaa?"

Sanojen perään hörpättiin pitkä hörppy jääkahvista, joka ei enää pienen odottelun jälkeen maistunut hyvältä. Cadence oli ehtinyt juoda siitä ehkä vain noin viidesosan ja nyt loput oli luultavasti juomakelvotonta. Sen siitä sai kun joutui odottelemaan Alicea.

[Minea]

Taas Cadence käyttäytyi niin naurettavan lapsellisesti, että Alicea ärsytti suunnattomasti. Hän peitti ärtymyksensä melko hyvin. Ainoastaan aavistuksen jäykkä hymy ja silmissä käväissyt vihainen pilkahdus saattoivat paljastaa Alicen mietteitä. Hän ei halunnut mainita asiasta Cadylle, koska se vain yllyttäisi tyttöä. Parempi oli olla hiljaa ja esittää, että oli pahoillaan "myöhästymisestä".

"Oikeastaan toivon, että sinä pysyisit tuollaisena vaikka ikuisesti. Meidän molempien elämä olisi silloin paljon helpompaa", Alice huomautti istuessaan kahvilapöydän ääreen. Hän ei uskaltanut ottaa aivan Cadencen viereistä paikkaa, joten asettui istumaan siskoaan vastapäätä.

Alice kohautti luisevia hartioitaan, jotka oli verhonnut pari numeroa liian suureen paitaan. Vanhempi Millereistä ei uskaltanut sanoa, että oli ajatellut juuri jotain tuollaista, mitä Cadence oli ehdottanut. Pikkusisko oli kuulostanut niin pilkalliselta, että oli parempi olla myöntämättä Cadyn osuneen oikeaan.
"Halusin vain, että tekisimme jotain yhdessä. Niin kuin silloin joskus ennen kun sinä et viettänyt kaikkia päiviä ja iltoja niiden kavereidesi kanssa", Alice totesi mahdollisimman neutraaliin sävyyn, että Cadence ei tulkitsisi hänen sanojaan jälleen moitteeksi tytön kavereista.

[Suru]

"Toivossa on hyvä elää."

Cadencen hymy oli monta astetta liian ärsyttävä ja vielä kun tyttö lisäsi röyhkeän silmäniskun sanojensa perään, hän oli varma, että Alicea ärsytti vielä enemmän. Sisko saisi toivoa ja rukoilla niin paljon kuin halusi, että Cady muuttaisi tapansa parempaan päin, mutta tyttö ei niitä toiveita kuunnellut. Hänellä oli todennäköisesit vain tämä yksi elämä elettävänä, eikä sitä pitänyt hukata leikkimällä liian kilttiä ja tylsää.

"Ehkä sussa on enemmän vikaa siinä, että meidän elämä on niin hankalaa. Sun pitäisi osata jo jättää ne ikävät jutut taaksesi ja vähän rentoutua. Viulunkieletkään ei ole noin kireitä."

Cady mainitsi hyvin harvoin asioita, jotka osaltaan vaikuttivat Aliceen masentavasti ja pitivät hänen siskoaan niin tiukassa otteessa, että Alice ei enää jaksanut edes rimpuilla vastaan. Cadence tunsi tietysti myötätuntoa siskoaan kohtaan, mutta varsinkin väkivaltaisesta suhteesta oli jo aikaa ja ajan pitäisi parantaa haavat. Heidän vanhempiensa kuolemasta oli vähemmän, joten se ymmärrettävästi tuntui vieläkin pahalta.

"Mikä vika mun kavereissa on? Sunkin pitäisi saada kavereita, jotka veisi sut joskus pois Verdestä. Tätä menoa sä homehdut sinne."

Tyttö otti vähän ryhdikkäämmän asennon tuolissaan samalla kun puhui Alicelle. Cadencen kävi vähän sääliksi Alicea, joka oli nuori ja nätti, mutta ei enää tajunnut sitä. Kunpa naiselle löytyisi vähän rakkautta elämään, niin Alice edes joskus hymyilisi. Nyt hän ei tehnyt sitä juuri koskaan, ei ainakaan aidosti.

[Minea]

Alice kiristeli hampaitaan siskon sanoille. Cadence ei ottanut ollenkaan huomioon hänen tunteitaan, eikä tajunnut, että Alice ei pystynyt jättämään menneisyytensä haamuja taakseen. Hän oli yrittänyt irrottautua kaikesta pahasta, mutta jotenkin se kaikki roikkui kiinni Alicessa kuin takiainen.
"Älä sano mitään tuollaista, jos et tajua asiasta mitään", tummatukkainen nainen sanoi kipakammin kuin oli halunnut sanoa. Sanat purkautuivat hänen suustaan sähäkästi ja perään Alice vielä mulkaisi ajattelematonta pikkusiskoaan pahasti.

Alicesta alkoi tuntua, että tämä kahvitteluhetki oli tuomittu epäonnistumaan heti ensihetkistä lähtien. Alice ja Cadence eivät osanneet olla samassa paikassa ilman, että heidän keskustelunsa meni piikittelyksi tai suoranaiseksi riitelyksi. Nytkin sellainen oli muhimassa pinnan alla kun puhe pysyi Cadyn kavereissa. Alice hymähti siskonsa sanoille. Hyvähän tuon oli sanoa kun kavereita parveili ympärillä enemmän kuin tarpeeksi ja Cadencelta tutustuminen uusiin ihmisiin onnistui kuin sormia napsauttamalla. Kaikilla se ei ollut niin helppoa.

"Sinun kaverisi ovat huonoa seuraa. Joudut vielä vaikeuksiin jos hengailet niiden tyyppien kanssa koko ajan", Alice jatkoi Cadencen kavereista ja yritti ohjata puheen pois itsestään. Hän ei halunnut ajatella sitä, että oli niin yksinäinen ja vietti suurimman osan ajastaan sulkeutuneena heidän asuntovaunuunsa. Alice halusi elää täysillä, mutta kaikki maailman paino hänen hartioillaan esti tekemästä niin.

[Suru]

"Okei, ei ollut tarkoitus loukata sua. Musta sun vaan pitäis tehdä jotain elämällesi."

Kerrankin Cadence ei todellakaan ollut halunnut loukata siskoaan, mutta omasta mielestään Cady puhui kyllä asiaa. Ennen kuin Alice huomaisikaan elämä oli jo mennyt ohitse ja hän oli jäänyt kaikesta paitsi. Siis jos isosisko nyt ei ryhdistäytyisi ja alkaisi vähän elääkin. Alice voisi ottaa Cadencesta mallia, sillä tyttö todellakin uskalsi elää ja tehdä kaikenlaista, luvatonta ja sopimatontakin.

"Blaa blaa. Älä taas jaksa tuosta samasta aiheesta. Sä voit sanoa ihan mitä haluat, mutta mä en oikeesti aio kuunnella sua."

Cadence tuhahti närkästyneenä ja vei kätensä puuskaan rinnalleen. Tummatukkaisen mimmin ilme oli tuima ja aavistuksen vihastunut. Vielä Cadyn raivo ei ollut kovimmillaan, mutta jos Alice jatkaisi samalla linjalla, Cadence varmasti menettäisi hermonsa. Sitten vaarassa olivat myös sivulliset ja viattomat.

"Vaikka sä niin kuvittelet mä en ole enää mikään pikkukakara, joka ei osaa pitää itsestään huolta. Enköhän mä itse tiedä parhaiten, mikä on mulle hyväksi ja mikä ei."

Tyttöä todellakin ärsytti siskon mukahuolehtivainen käytös. Nyt kun Alicella oli ollut pari parempaa päivää, tämä oli laittanut isosiskoilussa uuden vaihteen päälle ja yritti liikaa näyttää huolehtivansa siskostaan. Cadence tietenkin näki sen esityksen läpi.